... on kuulunut tähän kesään. Vixen eli Vinkku kesälomalla siis Vinkku on kiinteässä muodossa vaikka valkoista onkin ;o) Juhannusyön unia en saanut kuviksi, tässä sadepäivän päiväunia:

"Tää vasta on koiran elämää on vettä ja rantaa temmeltää.." Rocksie ja Vinkku

JärvenNeito unelmoi - Lucy

Lucy ja Merlin osaavat myös yllyttää pienempiään: "One se keppi siellä, etsi,ETSI!"

Pieni hakee sisukkaasti - Rocksie

Loiskis! " Katsokaa mua, mä olen sellanen pöyriäinen!" - Rocksie

"Hyh, mä elän Vinkkuelämää enkä Vesielämää!" - Vinkku

Vinkku, Vaari ja vene - tai kanootti, mut vene rimmas paremmin...

Vix In The Aitoo City

Juhannustaikoja tekemässä Rocksie

Märkänä sen seitsemän yrtin päälle kieppumaan Merlin myös - jos näkis tulevia morsiamia?

"On se hyvä kun ei enää tarvii Juhannustaikoja, saa vähän haikeena muistella menneitä aikoja!" - Lucy

Olispa tällainen päivä joka päivä! - Lucy

Kiitos kysymästä, meillä kaikki hyvin, en vaan saa auki tietokonetta kovin usein nykyään - vapaa-aika menee nyt enempi kirjojen parissa ja luonnossa :o) Ihanaa kesää ja hyvää mieltä kaikille!

... viel perjantai! Mun piti kirjoittaa jotain maailman poliittisesti arvokasta ja kantaa-ottavaa, mut jää sikseen tänään. Tyydyn siis lisäämään Floran (Merlin-Holly) ja Robbien (Windy Valley Ima Riot) 10-kuisen tyttären Vixenin kuvat viime viikonlopun vierailulta. Saatte niitä ihailla eikä tarvii miettiä sen kummempia ku kaunista kesäpäivää ;o)

Nämä pyllistykset ovat Lucysta ja tyttärentyttärentyttärestä Vixenistä pitämässä yllä naapurisuhteita

Tässä poseerataan ihaanku isoäiti Miss Maailma: Holly ;o) vaik vähemmissä vaatteissa...

Salvador Dalin sukua ollaan - pentuna kutsuinkin sitä Viiksi-Valluksi mustan ylähuulen vuoksi :o)

... russellista ei ole juurikaan ollut kuin riekkumiskuvia niin laitetaan nyt pari muutakin. Neiti on kasvanut kauniisti ja täyttää pian kaksi vuotta. Tänä kesänä ainoat pennut ovatkin varmaan sen pennut. Syys-kesällä sitten. Pennut menevät kylläkin Rocksien toisen omistajan nimiin eli eivät ole GwA-pentuja :o) Parsonin pentuja tullee sitten syksyllä.

Edellisessä kirjoituksessani Helkky olikin hyvin tuon pointtini ymmärtänyt. Ajattelin, et jäikö jollekin epäselväksi? Suurinosa Suomessa koiria kasvattavista ihmisistä kasvattavat niitä ihan  kotonaan, osana porukkaa ja perhettä. Parin kolme koiran voimin. Aina ne koirat eivät itse edes ole jalostuskoiria kaikki. Ammattimaisesti koiria kasvattavia ihmisiä on ymmärtääkseni täällä vähän. Ja heillä onkin omat kriteerinsä koiran pidosta, -tiloista ym.

Saa myös olla tarkkana toiseen suuntaan eli meilläkin on rodussa kasvattajia, jotka eivät luokittele itseään kasvattajaksi. "Eihän minulla ole edes kenneliä, minulla on vain nämä pari narttua", "en minä aio kasvattaa koiria, minä vaan haluan nauttia syntymän ihmeestä ja tehdä nämä pennut" . Ei se tee ihmistä vähemmän vastuulliseksi teettämistään pennuista, niiden vioista ja perinnöllisistä sairauksista, luonteesta tai oikeutetuksi olemaan testauttamatta koirien terveyttä tai olemaan vähemmän kasvattaja kuin kennelillinen kasvattaja. Ja vice versa.

On myös yllättävän paljon pentua haluavia, jotka ottavat ihan vaan minkä tahansa pennun, tietämättöminä rodun- ja pennun suvun sairauksista tai edes rodunomaisesta käyttäytymisestä. "En minä tarvitse noin hienoa pentua kuin teillä siellä kennelissä on, minulle riittäisi ihan tavallinen pentu". Eli pentu, jonka vanhemmilla ei ole meriittejä eikä aina edes tarkastuksia perinnöllisten sairauksien varalta. Kasvattajalta, joka ei ole välttämättä edes mitenkään perehtynyt rotuun ja jolta ei tarpeen tullen saa osaavia neuvoja. Nämä pennunostajat päätyvät onnettomaan asemaan jos/kun ongelmia tulee ja hyvässä tapauksessa kysymään ja saamaan neuvoja muilta rodunkasvattajilta, joilta he ehkä eivät pentua alunperin halunneetkaan kun " eivät tarvinneet niin hyvää pentua!" Huonoimmassa tapauksessa he kärsivät ongelmineen yksin tai päätyvät luopumaan koirasta, jos ongelmia ilmenee. Siinä välissä ne, jotka päätyvät ongelmakoirakouluttajien vastaanotolle. Hinta ei aina ole laadun tae. Se kallein pentue ei suinkaan aina ole se paras pentue ja toisinpäin.

Tässä nyt tulee sitten kysymykseen se, et joskus on kukin ensikertalainen. Joo-o, jokainen on joskus aloitteleva kasvattaja ja silloin innokkuus oppia vanhemmilta kasvattajilta ja kyky kuunnella, ottaa selvää ja omaksua asioita on avainasemassa, jotta tulee osaavaksi kasvattajaksi. Tätä me kaikki olemme joutuneet tekemään. Oikotietä ei ole eikä nettiä surffaamalla opi kaikkea. Pitää mennä ja käydä katsomassa ja koskemassa ja oppimassa, se oppi ei useinkaan tarjoilla vaan näyttöruudussa tai kotikynnyksellä. Tässä nyt todettakoon ellei käynyt selväksi, etten tällä kirjoituksella koita myydä omia pentuja: meillä ei ole pentuja myytävänä. Kirjoitan vain asioita joihin olen törmännyt ja jotka mielestäni ansaitsevat sen, että tulevat esille. 

Olen ollut hiukan närkästynyt välillä kun tuo "kenneli" saa joissain ihmisissä ihmeellisen mielleyhtymän. Ei ole tänäkään keväänä ihan yksi tai kaksi kertaa kysynyt "saako tulla katsomaan koiria ja -pentuja kun teillä on kenneli?" tai "kuinka rivitalossa voi  pitää kenneliä?"  Minusta loukkaavinta taisi olla muutama vuosi sitten kun ihmeteltiin, et "ai, teillähän on ihan siistiä vaikka teillä on kenneli ja monta koiraa!" Silloin oli ne kahdeksan karvaista... joo, ei me silti asuta ku porsaat. Loukkaavaa oli myös naapurin isännän hyväksi neuvoksi tarkoittama lausahdus: " kun näitä on näin monta niin miksi et laita niitä tuonne navettaan?". Olin mielestäni nokkela kun kerrankin keksin vastauksen heti: "olisin kyllä ottanut lehmiä, jos niitä haluaisin navetassa pitää!"

Yllä viimeisessä lauseessa ehkä kiteytyy se kaikki mitä yritin selittää kahden päivän kirjoituksilla. Koira on minulle ihmisen paras ystävä. Todella. Ja sen paikka on ihmisen kanssa. Aina :o)

... on koko Suomi menossa. Koulut on loppu, aurinko paistaa, tv-sarjat menevät kesätauolle ja kesäuusinnat alkavat. Samat mitkä viime vuonnakin... Tulee ihan Päivä murmelina-olo, kun katsoo samat uusinnat ties kuinka monenteen kertaan :o) Viikonloppuaamuihin tuli taas enkkusarja "2000 eekkeriä taivasta" - sen kyllä katsoo uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, kun se on maisemineen niin rauhoittava ja iihana. Summeri alkoi arkiaamupäivisin Ylen 2-kanavalla - se, jos mikä, on VARMA kesän merkki jopa tämän ikäiselle tantalle. Ihan totta! Mä katson sitä ihan oikeesti.

Kesälomalaiset, työttömät, iltavuorolaiset ja sairaslomalaiset saa nauttia arkisin myös Serranoiden perheestä... ken pitää melusta ja melskeestä. Iloinen ja positiivinen epsanjalaissaippua on kyllä mustakin viihdyttävä. Vaikka välillä se jatkuva huutaminen väsyttää... Jotkut sanoo, et meillä täällä on ihan samanlaista... No, kuka sitä itsestään niin kovin pitääkään ;oD Ei ainakaan telkkarissa nähtynä! Ei vaan, kyllä sekin kuuluu päiväohjelmaan. Missähän välissä sitä oikein ehtii enää tehdä muita hommia?!

Vaikka minulla on kennelnimi eli kasvatan koiria ja kotonakin niitä on muutama ei minun kotonani ei ole kenneliä eli koirille erillistä tilaa. Meillä "kennel" ei siis tarkoita sitä, et koirat asuvat erikseen omassa kennelrakennuksessaan (mistä se koko sana vissiin tulee alunperin) tai edes erillisessä huoneessa vaan aina yhdessä ihmisten kanssa, myös juoksuaikoina. Niitä ei pidetä häkissä taikka porttien takana kuin joskus hetkittäin - ehkä kerran kesässä tai talvessa. Juoksuaikana juoksuinen tyttö nukkuu kriittiset yöt sänkyni vieressä isossa häkissä tyynyllään. Merlin nukkuu rauhassa sängyssä nekin yöt. Kriittiset päivät se on Merlinistä portilla eristettynä kun olen kotona ja ovi välissä kun joudun jättämään koirat yksin. Tai sitten se on meidän Jullen luona Tampereella. Monet suomalaiset kasvattajat toimivat tähän tyyliin.

Nimitys "kenneli" antaa ihan usein väärän kuvan koirankasvattajista. Toki on paljon variaatioita ja eroja koiranpidossa ja kasvatuksessa kasvattajien kesken. Kenneli tai ei. Sehän tässä on huomattu ihan eläinsuojelurikkomuksiin asti - suomalaiset kasvattajat eivät siis kaikki toimi edes eläinsuojelullisesti oikein. Siinä saakin jo olla asiat aika pielessä et tuomitaan rikkomukseen. Silloinkin kyseessä voivat olla aivan menestyneet ja palkitutkin kasvattajat. Kun lukee Koiramme-lehden kunnolla läpi niin sekin saa jo hiukset mulla joskus nousemaan pystyyn. Käsitellyistä - minusta usein pöyristyttävistä - asioista (rikkomuksista tai sen rajalla olevista -) harvat saavat muita seuraamuksia ees Kennelliitolta kuin huomautuksen!

Toivon, että kaikki koiraa harkitsevat ottavat aina huomioon olot missä koiria kasvatetaan ja miten niitä kasvatetaan. Ostoon ei saisi vaikuttaa sääli ja tarve pelastaa pentu tai aikuinen koira huonoista oloista, sillä se ei auta mitään! Päinvastoin. Pentujen tuottaminen jatkuu juuri siksi, että ne menevät kaupaksi.

On tietysti myös kasvattajia, jotka pitävät kennelkoiransa hyvin ja toimivat niiden kanssa päivittäin. Joitain metsästyskoirarotuja esimerkiksi miltei tyystin kasvatetaan niin eikä se ole välttämättä mitenkään huono asia. Koirilla pitää kuitenkin olla aina hyvät olot, riittävästi liikuntaa, -ruokaa, suojaa ja ihmiskontakteja. Pitäkää silti silmänne auki kun ostatte koiraa.

Itse en ole yhtään koiraa ostanut enkä tule ostamaan kennelissä kasvaneena. Haluan tietää tasan ja tarkkaan miten ne ja niiden vanhemmat käyttäytyvät normaalissa elämässä, matkoilla ja vieraita tavatessaan jne. Sekä pysyä yhteydessä kasvattajan kanssa aina ja ikuisesti. Sekä Merlin, Lucy, Masi, Musti että Puuma ovat kotona muutaman koiran kanssa asuvilta kasvattajilta, joiden kanssa olemme yhteydessä säännöllisesti. Aikanaan Khassu-saluki, joka oli Ruotsista, isosta laumasta, jokainen niistä nukkui silti omistajiensa sängyssä eikä mitään kenneltiloja tarvittu 9 salukin kanssa :o) Näinhän myös minulla oli ennen. Kaikki 8 koiraani asuivat meidän kanssamme. Sängyssä tuli kyllä niin ahdasta, että osa vinttikoirista muutti ihan itse Jullen huoneeseen öiksi...

Pikkuisen jouduin tinkimään periaatteestani ostaessani pennut USAsta. Siellä koirankasvatuskulttuuri on erilainen ja vaikka koirat olisivat päivät vapaasti ihmisten kanssa, ne usein yöksi laitetaan häkkiin tai kenneliin nukkumaan. En pidä kennelkasvatuksesta ihmisten koiraksi tarkoitetuilla roduilla siksi kun kennelkoirasta ei useinkaan pysty pitävästi sanomaan mikä se on koiriaan oikein pohjimmiltaan. Vaikka se välillä pääsisikin näyttelyyn, kävelylle, metsästämään tms. Kamalinta on arvioida monta sukupolvea kennelissä kasvanutta jälkikasvua. Siinä helposti pääsee myös luonneongelmat siirtymään eteenpäin, kun luonnetta ei voi täydellisen luotettavasti arvioida. Ei voi olla ihan varma tuleeko epävarmuus tilanteissa luonteesta vai kokemattomuudesta, ärhenteleekö/mielisteleekö se ihmisille siksi, ettei sillä ole kokemusta tai on vain huonoja kokemuksia jne jne. Hyvin pätevä kasvattaja osaa ehkä omista koiristaan arvioida niiden perimmäisen luonteen, jos välittää ottaa selvää siitä ja ylipäätään opetella koiran luonteen ja käyttäytymisen lainalaisuuksia ja toimia kaikkien koiriensa kanssa päivittäin.

On toki koiria, joiden luonnetta ei pilalle saa millään :o) Ne ovat vuosien kennelissä elämisen jälkeen iloisina ja varmoina lähtemään ihan minne vaan. Kennelkasvatus myöskin mahdollistaa sen, että siitä tulee joissain tapauksissa "tuotantoeläin"-kasvatusta ja koiria on liikaa, jotta niiden kanssa voisi viettää riittävästi aikaa.Tämä on minun mielipiteeni, olen seurannut erilaisten koirien elämää erilaisissa oloissa yli 30 vuotta. Ja aina ajatuksella. 

Asia asia jäi askarruttamaan itseäni keskusteltuani kasvattajakollegan kanssa siitosurosten luonteesta ja sen arvioinnista, miettiessämme miten erilailla sama koira voi käyttäytyä erilaisen elämän eläneenä. Itse en halua sitä joutua miettimään vaan tutustun jokaiseen omistamaani ja sijoittamaani koiraan meillä kotona,oman laumani keskellä, arkisessa menossa. Omistamistani uroksista kaikki muut, paitsi osa-omistus Pertti on ollut meillä lyhyempiä ja pidempiä jaksoja omien narttujen ja Merlinin kanssa. Kulkenut yhdessä autolla , käynyt lenkeillä, vahtinut pihalla, syönyt ja lepäillyt. Se onnistuu hyvin kun pojat ovat nuoresta käyneet ja kunnioittavat Merliniä. Pertillä taas on osaava kotiväki ja se kulkee myös kaikkialla heidän mukanaan, metsästää, asuu ajokoiran kanssa yhdessä, ulkona ja sisällä. Siitä on siis tietoa huomattavasti enemmän kuin olisi, jos asuisi kennelissä tai sijoituksessa ainoana koirana ja sen luonne on kyllä tullut selväksi :o) Vieraita uroksia käyttäessä on aina riippuvainen omistajan antamasta informaatiosta. Näyttelytuloksista tms ei luonnetta pysty arvioimaan eikä astutustilanteessa uroksesta voi sanoa juuri mitään kun vain kiimainen narttu on sen mielessä.

On ihana huomata esim Amerikanserkku-Robbiesta, että se osaa hienosti ja arvokkaasti olla haastamatta Merliniä , kuitenkaan mielistelemättä. Merlin taas on tottelevainen ja asiallinen tilanteissa. Se kävi ilmi ihan luonnetestissäkin. Siellä Merlin esiintyi sinä koirana millaiseksi se on muokattu 5 v aikana. Erinomaista, että siitä kovapäisestä toimintapelisankarista on saatu hyvä ja asiallinen koira! Vaikka Rob siis käy meillä astumassa sille tulevat nartut ja itsetoimituksen ajan Merlin on toisessa huoneessa, ei se estä Robia astumasta tai laita Merliniä haastamaan sitä etukäteen tai jälkeenpäin, nartun hajuista huolimatta kun tyttö itse on lähtenyt. Meillä minä kuitenkin sanon mitä tehdään ja sitä uskotaan. Nyt joku ajattelee, et ei urokset tollee käyttäydy tai et ompa nössöjä uroksia. Merlinin tuntevat tietävät et nössö on siitä kaukana! Sen ei vaan tarvii todistella kaiken aikaa olevansa jotain. Kun on oikeesti jotain, voi antaa muidenkin elää rauhassa. Ainoa missä tämä ei oikein pidä on vahtiminen. Silloin pitää kyllä pullistella - se on sitä äijäilyä itseään ja kuuluukin uroksen olemukseen.

En tietenkään tarkoita, et terrierin pitäisi olla kuin vaikkapa joku noutaja vaan terrieriin kyllä kuuluu terävyyttä ja kovuutta ja omaa tahtoa runsaastikin. Ei se ole huonoa luonnetta. Arkuus, huonot hermot ja aggressiivisuus on, oli sitten terrieri tai mikä tahansa. Ja ne myös periytyvät voimakkaasti. Aggressiivisuutta ei edes luonnetestissä pysty aina erottamaan, mikä tekee siitä hankalan asian. Luonteen arvioiminen ei ole ihan helppoa muutenkaan eli sitä ei voi ihan noin vain yhden tilanteen perusteella kuka tahansa tavis sanoa, mistään koirasta. Usein ei osaa koiran omistajakaan. Eikä aina edes kasvattaja. Muutenhan ei vihaisia, huonohermoisia ja arkoja käytettäis siitokseen. Eihän?

Kun tässä taas päästiin TAAS mun lempiasiaan kasvatuksessa, niin seuraavaksi sitten otan käsittelyyn varmaan terveyden. Kunhan taas jaksan.

Joo- ja tiedän et olen kirjoittanut tästä samasta aikaisemminkin - mut kun on uusintojen aika niin teen saman ku YLE... jospa sieltä aina joku uusi lukija löytyy tai jospa vanhat löytää nämäkin asiat kun tarpeeksi toistetaan ;o)

Kuvia koulun päättäjäispäivältä eli Oriveden Opistolla perjantailta. Mukana olivat myös meidän koiramme. Vaikka meillä siis on "kennel" ovat kaikki koirat aina mukana, niin koulun päättäjäisissä kuin synttäreillä tai ihan missä tahansa. Kuvat niistä on otettu Rönnin lavatanssipaikan pihalla kun pääsivät oikomaan jalkojaan matkan varrella. Itse päättäjäiskuvaan eivät päässeet, kun piti vaatteita vielä siinä vaiheessa säästää tassunjäljiltä :o)

Ylioppilas, vielä kerran :o)

Pirkko, Julius, Suvi ja Taija

Kesälaitumella

Kukkia maassa, kukkia suussa - Kukkia on nimeltään muuten meidän suuri järvi

Kesäinen näky: sarvipää voikukkapellossa...

Miten se viikkaakin aina korvansa vauhdissa noin :o)?

Katso russellin loikkaa!

Tiedättekö mitä tarkoittaa "liikkuu hyvin"? Tätä.

Vaikka ihan poikki itsensä juosseena, kieli maata laahaten, kantaa silti itsensä hyvin ja etujalka ojentuu pitkälle eteen ja takajalka ojentuu suorassa linjassa rungon alta kunnolla taakse.

Ei mitään lyhyttä töpöttävää askelta mitä - auts - usein näkee jopa ihan ROPpi-koirien valinnassa! Wanhana vinttikoiraharrastajana en voi kahta asiaa sietää: rumaa ilmettä ja huonoja liikkeitä.

Katsokaa jopa meidän Lucy-mummon liikuntaa! Ei koiralla tarvii olla hirveet kulmaukset pystyäkseen liikkumaan hyvin. Sen pitää olla oikean rakenteinen ja tasapainossa ja liikkua voimakkain potkuin!

Takapotku on tässä.

En onnistunut saamaan Merlinistä kunnon ravikuvaa, mutta tässä näette mikä on takapotku, vaikka en saanut kuvaan ihan sitä parasta ojennusvaihetta - saa tästä kuvan verkkokalvolle kuitenkin: takajalka potkaisee voimakkaasti vauhtia ja ojentuu kunnolla taakse ennen siirtymistä kunnolla rungon alle uutta vauhdin polkaisua varten. 

Mikään ei ole kamalampaa kuin nähdä kauniin koiran onnettomat, voimattomat, rungon alla köpöttävät liikkeet. Yäk. Pilaa minulle koko koiran. Mulla ollut onni saada hyvin liikkuvat koirat itselleni niin ei tarvii kotona kärsiä kun katsoo niitä ;o) - ja onhan ne kauniit muutenkin :oD

Kyllä kesällä vaan on mukavaa!

Sori, kuvien laatu ei ole paras mahdollinen. mun reaktiokyky nopeallakin valoitusajalla näköjään hidas liikkuvaan kohteeseen...