... russellista ei ole juurikaan ollut kuin riekkumiskuvia niin laitetaan nyt pari muutakin. Neiti on kasvanut kauniisti ja täyttää pian kaksi vuotta. Tänä kesänä ainoat pennut ovatkin varmaan sen pennut. Syys-kesällä sitten. Pennut menevät kylläkin Rocksien toisen omistajan nimiin eli eivät ole GwA-pentuja :o) Parsonin pentuja tullee sitten syksyllä.

Edellisessä kirjoituksessani Helkky olikin hyvin tuon pointtini ymmärtänyt. Ajattelin, et jäikö jollekin epäselväksi? Suurinosa Suomessa koiria kasvattavista ihmisistä kasvattavat niitä ihan  kotonaan, osana porukkaa ja perhettä. Parin kolme koiran voimin. Aina ne koirat eivät itse edes ole jalostuskoiria kaikki. Ammattimaisesti koiria kasvattavia ihmisiä on ymmärtääkseni täällä vähän. Ja heillä onkin omat kriteerinsä koiran pidosta, -tiloista ym.

Saa myös olla tarkkana toiseen suuntaan eli meilläkin on rodussa kasvattajia, jotka eivät luokittele itseään kasvattajaksi. "Eihän minulla ole edes kenneliä, minulla on vain nämä pari narttua", "en minä aio kasvattaa koiria, minä vaan haluan nauttia syntymän ihmeestä ja tehdä nämä pennut" . Ei se tee ihmistä vähemmän vastuulliseksi teettämistään pennuista, niiden vioista ja perinnöllisistä sairauksista, luonteesta tai oikeutetuksi olemaan testauttamatta koirien terveyttä tai olemaan vähemmän kasvattaja kuin kennelillinen kasvattaja. Ja vice versa.

On myös yllättävän paljon pentua haluavia, jotka ottavat ihan vaan minkä tahansa pennun, tietämättöminä rodun- ja pennun suvun sairauksista tai edes rodunomaisesta käyttäytymisestä. "En minä tarvitse noin hienoa pentua kuin teillä siellä kennelissä on, minulle riittäisi ihan tavallinen pentu". Eli pentu, jonka vanhemmilla ei ole meriittejä eikä aina edes tarkastuksia perinnöllisten sairauksien varalta. Kasvattajalta, joka ei ole välttämättä edes mitenkään perehtynyt rotuun ja jolta ei tarpeen tullen saa osaavia neuvoja. Nämä pennunostajat päätyvät onnettomaan asemaan jos/kun ongelmia tulee ja hyvässä tapauksessa kysymään ja saamaan neuvoja muilta rodunkasvattajilta, joilta he ehkä eivät pentua alunperin halunneetkaan kun " eivät tarvinneet niin hyvää pentua!" Huonoimmassa tapauksessa he kärsivät ongelmineen yksin tai päätyvät luopumaan koirasta, jos ongelmia ilmenee. Siinä välissä ne, jotka päätyvät ongelmakoirakouluttajien vastaanotolle. Hinta ei aina ole laadun tae. Se kallein pentue ei suinkaan aina ole se paras pentue ja toisinpäin.

Tässä nyt tulee sitten kysymykseen se, et joskus on kukin ensikertalainen. Joo-o, jokainen on joskus aloitteleva kasvattaja ja silloin innokkuus oppia vanhemmilta kasvattajilta ja kyky kuunnella, ottaa selvää ja omaksua asioita on avainasemassa, jotta tulee osaavaksi kasvattajaksi. Tätä me kaikki olemme joutuneet tekemään. Oikotietä ei ole eikä nettiä surffaamalla opi kaikkea. Pitää mennä ja käydä katsomassa ja koskemassa ja oppimassa, se oppi ei useinkaan tarjoilla vaan näyttöruudussa tai kotikynnyksellä. Tässä nyt todettakoon ellei käynyt selväksi, etten tällä kirjoituksella koita myydä omia pentuja: meillä ei ole pentuja myytävänä. Kirjoitan vain asioita joihin olen törmännyt ja jotka mielestäni ansaitsevat sen, että tulevat esille. 

Olen ollut hiukan närkästynyt välillä kun tuo "kenneli" saa joissain ihmisissä ihmeellisen mielleyhtymän. Ei ole tänäkään keväänä ihan yksi tai kaksi kertaa kysynyt "saako tulla katsomaan koiria ja -pentuja kun teillä on kenneli?" tai "kuinka rivitalossa voi  pitää kenneliä?"  Minusta loukkaavinta taisi olla muutama vuosi sitten kun ihmeteltiin, et "ai, teillähän on ihan siistiä vaikka teillä on kenneli ja monta koiraa!" Silloin oli ne kahdeksan karvaista... joo, ei me silti asuta ku porsaat. Loukkaavaa oli myös naapurin isännän hyväksi neuvoksi tarkoittama lausahdus: " kun näitä on näin monta niin miksi et laita niitä tuonne navettaan?". Olin mielestäni nokkela kun kerrankin keksin vastauksen heti: "olisin kyllä ottanut lehmiä, jos niitä haluaisin navetassa pitää!"

Yllä viimeisessä lauseessa ehkä kiteytyy se kaikki mitä yritin selittää kahden päivän kirjoituksilla. Koira on minulle ihmisen paras ystävä. Todella. Ja sen paikka on ihmisen kanssa. Aina :o)