... on ollut niin paljon, että skippaan toistaiseksi puolivuotta ja jatkan tästä päivästä etiäpäin Kaikkea sitä ei jaksaisi kirjoittaa itse Erkkikään, ehkä joskus palaan tähän aiheeseen ja kerroin teille kaiken. Tai sitten en.

Ihan ekana onnitteluja! HURRRJASTI onnea Flora ja Fauna omistajineen PRT ry'n Vuoden Se Ja SE voitoista ja Floran kaikista voitoista ja valiotitteleistä, mitä se kahmi viime vuonna! Anulle ja Nekulle Suuresta Saavutuksesta eli Agilityvalion arvosta! Hurraa, hurraa, hurraa! Nekku onkin mun eka oma kasvatti, joka tämän tittelin on hankkinut. Jatkoa varmasti seuraa muiden hienoja suorituksia tehneiden taholta

TÄRKEIN mullistus elämässämme on Pixie-neiti, 6 kk. Pixi on Roxi- ja Tuxi Russellien syyskuussa 2008 syntynyt tytär Dirtdigger's Apple Thief, sisukas pieni trikkipirpana, joka on pistänyt Merlin ja meidän muiden elämän enempi ja vähempi sekaisin.

Rocksien pennuthan syntyivät meillä kotona, vaikka olivatkin dirtdiggereitä. Järjestely oli oikein hyvä niin. Sain kokeneen russelli-ihmisen kanssa käydä läpi kaiken alusta alkaen. Luulis, et ite paljon kasvattaneena tietäis jo "kaiken", mutta ei sitä tiedä uudesta rodusta miltä niiden kuuluu esim näyttää missäkin vaiheessa tai et onko nää nyt OK pennut vai Tosi Hienot pennut.

Jo etukäteen olin päättänyt, että meille niistä jäisi yksi. Se "paras". Se mistä tykkäisin muita enemmän. Se, j0lla olisi paras turkki ja paras luonne. Tosi helppo valinta siis. Eihän sellaisia synny välttämättä yhtäkään joka pentueeseen... Nyt syntyikin kokokaista neljä hienoa, tasaista ja kriteerit täyttävää tyttöstä! Valinta oli niin vaikea, niin vaikea. Sekä minulle, että kasvattaja-Jonnalle olisi käynyt niistä mikä vaan. Tytöillä oli kysyntää pitkin maailmaa ja päädyimme Jonnan kanssa ottamaan yhteisomistukseen minulle jäävän pennun - niin kaikki muutkin saivat omansa. Ei muuta kuin hiuksia halkomaan ja pistimme etusijalle ne ominaisuudet mitä tällähetkellä halusimme koiriimme eniten. Valinta päätyi "pikku rottweileriin", mustasilmä-susannaan. Sen periksiantamattoman tahto-naisen luonteen-, liukkaan brokenturkin-, vahvan luuston ja vähän myös trikkivärityksen vuoksi Tyytyväisiä olemme valintaamme olleet. Kutsumanimi Pixie oli päätetty jo vuosia sitten ja olihan se vähä pakkokin antaa kun äiti on Roxie ja isä Tuxi!

Toinen tärkeä mullistus ja suurin syy mahdottomaan aikapulaan on se, että minä käyn TÖISSÄ! Ei tässä vuosi sitten olisi kukaan uskonut, että kuuna päivänä pääsisin takas työelämään! Työ kyllä imee mut ihan tyhjiin. Omille koirille suon sen lopun mitä saan puristettua itsestäni, mutta ystävistä vain sinnikkäimmät ovat jääneet, harrastustoiminta ja muu elämä on miltei mahdotonta.

Minä HALUAN käydä töissä. Pidän työstäni kehitysvammaisten nuorten parissa, pidän työpaikastani ja työkavereistani. Kaipasin kaikkia heitä sairaana ollessani. Sitäpaitsi, se mitä tekee määrittää minusta ihmisen. Työ on henkisesti tosi tärkeää, varsinkin mulle. Olen tuntenut olevani ihan syrjässä yhteiskunnasta kun, osin liikuntavammaisena ja hermovaurioita rankoista syöpähoidoista saaneena, en pääse juuri matkustamaan - vain lyhyitä matkoja kerralaan. En edes istumaan pidempään eli niinkin jokapäiväiset asiat kuin leffassa-, teatterissa- tai ravintolassa käynti on mulle suuren suunnittelun takana ja usein mahdotonta. Sosiaalisena ja hyvin vilkkaana ihmisenä sellainen huomiotyhjiö ja oman aivokapasiteetin tyhjäkäynnillä pitäminen sosiaalisten kontaktien puutteessa oli ja on minulle ihan tappavaa. Pahempaa kuin parantumaton sairaus. Heh,voin kuvitella sen olevan samaa myös russelleille, niin parsoneille kuin jackeille.

Ylläkirjoitetusta siis johtuu, etten ole juurikaan jaksanut pitää yhteyttä kaikkiin teihin - ystävät ja kasvattien omistajat. Viestit, kortit, terveiset ja kuvat ovat olleet tosi ihania saada, kiitos kaikille lähettäneille!

Enemmän ku mun löpinät, kiinnostaa teitä varmaan koirat ja erityisesti Soturiprinsessa Pixie, joka ihailee ja uhmaa Mestari Merliniä. Kun se ei muuten saa huomiota idoliltaan, se nappaa palleista etuhampaillaan. Eikä edes juokse karkuun! Turpiin moisesta on tullut parikin kertaa ja kerran oikein kunnolla, mutta keino on edelleen käytössä silloin tällöin. Sotasaaliita Merlinin suusta se ei enää vie, siitä sai nääs kyytiä oikein Pohojammaan kautta, mutta ei kyllä vie kukaan senkään suusta... pieni kunnioitus Merliniä ja minua kohtaan on sentään! Äitinsä ja Lucy on sensijaan ihan tassun alla

Ihana yllätys oli myös Rob'in ja Naboo'n ainokainen Ystävänpäivä-poika Hugo.

Pennuista aina kysytään. Meille syntynee parsonpentueet kahdelle Merlinin tyttärelle, molemmilla myös huippuemät

Allin (GwA Tintagel) tytär Noomi (GwA Gemstone) sekä Hollyn (GwA Featherduster) itsekkin mainetta niittänyt tytär Flora (GwA Thunderbolt) astutetaan kesällä. Noomin sulhanen on suomalaistunut tuontiuros ja Floran olisi tarkoitus käväistä Euroopassa viettämässä kuherrus viikonloppua

Mun eka oma russellipentue syntynee syksyllä Rocksielle. Sulhanen on valittu ja kosittu, hän on australialais-siirtolainen ja sanomattakin on selvää, et niin suvultaan kuin muiltakin ominaisuuksiltaan hiano! Tarkemmat tiedot kaikista laitan sitten lähempänä ajankohtaa.

Alla kuvakavalkadia tältä talvelta:

Pikku-Hugo 5 vk

Meidän Pixie 5 kk

Pixien nassu

Irokeesi-Pixie

Askel,askel,hyppy...

Saalis nyljetään ja suolistetaan

Profiili

Huippumalli haussa?

 

Ihanaa ja aurinkoista kevättä kaikille! Ulkoilkaa ja nauttikaa elosta ja olosta!