Nimittäin tämä mun blogin päivittämisen vähyys! Menny taas kuukausikaupalla aikaa edellisestä merkinnästä. Ei sillä,ettei olis halua siihen,vaan mun nettiyhteys on pitkään ollu pelkän kännykän varassa eikä sekään saa täältä Aitoosta 3G-yhteyttä aikaiseksi. Jotenka yritykset ja hyvät aikomukset ovat yleensä tyssänneet siihen tosiasiaan,etten saa edes tätä blogin sivua auki! Mä kun en pysty koskaan ikinä istumaan juuri lainkaan - johtuen mun pahasta veritulppajalasta,mihin jääny pysyvät vauriot pari vuotta sitten sairastettujen vakavien sairauksien jälkeen - niin joudun kirjoittelemaan tällee sängyssä selällään :o) Se on mukavaakin joskus,kuten nyt kun Isäntä - Merlin edelleen,ei muutoksia sillä saralla ;o) - nojaa päälakensa mun ohimoon ja urahtelee hiljaa,mutta miehekkäästi (sillee kivi kauden miesten tavoin,oletan, turkikseenhan tuokin on pukeutunut!) kun näkee jotain mammutinmetsästysunta ja russellineidot uneksuu mun kyljessä. Toinen,se pippurinenpikkupomo Pixie, kerällä mun kainalossa ja sen äippä sitte selällään,jalat kohti kattoa, mun lonkan kohdalta alaspäin.Hyvin lohdullista ja mukavaa herätä näin. Mä en ikävä kyllä nykyään usein enää herää näin vaan kiemurtelen tuskissani usein puoli yötä tai jopa koko yön ja aamun tunteina voin nukahtaa tunniksi tai pariksi unettomaan tilaan,kun kaikki nappaamani lääkkeet alkavat vaikuttaa. Lääkkeet auttaa kun ne ottaa. Mut eivät pidä kipua pois sitä aikaa mitä pitäis enkä voi noita 'huumeita' napsia ihan kuin paljon vaan ellen halua,et käy niinku muutamille julkisuuden traumasta kärsineille tähdille :o/ Rauha heidän muistolleen. Eli jää aina parin-kolmen tunnin pätkä,jolloin kipu ehtii tuskaksi asti. Kipu alkoi juhannuksen tienoilla ja kokoajan on voimistunut. Lääkärissä olen ensin laukannut,sitten ravannut ja nyt kävelykepin kanssa kävely vielä onnistuu - kiitos Lailalle Ruotsiin :o) Hermokipua, ovat lääkärit olettaneet,vaikkakaan muutokset mun selän magneettikuvissa tai ortopedin sormissa eivät niin vakavilta näytä,et tää tuskaksi yltyvä,elämän pilaava,kipu selittyisi. On tätä ollut ennenkin,ei ihan näin kovana.mutta kuitenkin. Reilut 2 vuotta sitten. Siksi minulla onkin aika TT-kuvauksiin ensi viikolla. Ja tulokset saan syöpälääkäriltä siitä muutaman pv kuluttua. Ai et pelottaako? Kyllä! Ja paljon. Mut otan vastaan mitä on tarjolla ja koitan siitä saada irti mahdollisimman paljon. Enkä periksi anna tuumaakaan. En ole antanu aiemminkaan enkä anna nytkään. Se nyt valitsi ihan väärän uhrin,mä annan takas samalla mitalla ja vielä vähä enemmän! Kyllä se on erikoista,et syöpäsairas kokee sen sairautensa ihan konkreettisena vihollisena,jota vastaan pitää taistella!Ainakin he kaikki ketä mä tunnen. Heitä on ikävä kyllä juuri sen verran liikaa. Lupaan myös mukavia uutisia ja kuvia! Yksi mukava uutinen on Pieni kannettava,jonka sain kaverilta. Kiitos Saija! Sen avulla saan ehkä selälläänkin kuvia siirrettyä tänne. Pitää koittaa joku päivä,nyt en ehdi kun pitää lähteä verikokeisiin.Tosin en tiedä pystynkö istumaan autossa enää 10km matkaa. En usko. Ihan hirvittää kuinka kestän taksilla tajuissani TAYSiin asti maanantaina! Selkä on niin kipeä,etten tahdo pystyä ajamaan metsään koirien kanssa. Ja sinne on 2 km matka! Heinäkuussa pystyin sentään Russellierkkariin matkustamaan. Helsinkiin! Missä muuten Rocksie valioitui elämänsä 6:ssa näyttelyssä,ollen PN3,häviten vain huippumalli-siskolleen ja ihanalle äidilleen.Ai vähänkö on hieno tyttö? eikä niin vähääkään! Mielettömän mahtavan hieno päivä kaikenkaikkiaan oli Rocksien kasvattajalla Karoliinalla! Samalla reissulla käytiin tsekkaamassa myös Rocksien seuraavien pentujen isäehdokas Bändit. Hän oli just sellainen ku halusin.Sporttinen,mut vahvaluustoinen uros,jolla ihana ilme ja minun makuuni just oikea russellin olemus. Eli pentupullia uuniin kunhan Rocksien juoksu vaan alkaa. Huonoa onnea on ollu mun prt-pentueiden kanssa. Tai siis niitä ei ole tullutkaan suurista odotuksista huolimatta. Teema kun on,et periksi ei anneta niin GwA Tintagelin Ja Merlinin tytär,juuri luonnetestissä hyväksytysti lähes 200 pistettä saanut GwA Gemstone on astutettu Amos v. Burgholz'lla onnistuneesti eli vahvapäisiä pikkutassuja kaikkiin harrastusmuotoihin pitäisi syntyä tämän kuun aikana :D Nyt tuli kiire lähteä kokeilemaan sitä autokyytiä,mutta kuvia lupaan koittaa saada esille seuraavaksi! Terveisin Taija