... apunaan enkelinsä Lucie & Roxie pelastivat mut pahan painajaisen kourista muutama yö sitten. Kyllä oli helpottava olo herättyäni. Sen jälkeen nukahdin ilman painajaisia loppuyöksi. 

Olen nähnyt aika ikäviä painajaisia Titten ja Hollyn kuoleman jälkeen, Jokelan ampumistapaus vielä samaan syssyyn ja nyt todella, todella kamalia kuulumisia tuttavapiiristä missä jännitämme teho-osastolla olevan pienen lapsen selviämisen puolesta. Nämä lienevät aiheuttaneet mulle lisää unettomuutta ja nukahtamislääkkeisiin yhdistettynä aika hirveitä painajaisia. Kyseisenä yönä minä jouduin pelastamaan läheistä henkilöä jostain murhaajan kourista enkä tietenkään kyennyt siihen kun oli kyseessä painajainen... Koitin huutaa apua niin paljon ku ääntä lähti, vaan en tietenkään saanut ääntä kuuluville kun kyseessä oli painajainen... Todellisuudessa huusin varmaan ääneen tai ainakin korisin epäilyttävästi, koska heräsin Merlinin kylmän kirsun tökkiessä minua aika voimallisesti poskeen toiselta puolen ja Lucy toiseltä puolen samalla lailla. Kun avasin silmät näin kaikki kolme pääni ympärillä (nukuin nyt poikkeuksellisesti selälläni ja ovat kyllä tottuneet kuorsaukseen eli jotain erityistä niiden mielestä oli tapahtunut) Merlin toisella puolen ja tytöt toisella ja kaikki heiluttivat helpottuneena vimmatusti häntiään niin, että koko kroppa heilui.

Eihän tällä nyt Kennelliiton palkittavaksi pääse, mutta tämän jälkeen uskallan nukkua rauhassa :o) luotan nääs pomminvarmasti siihen, että Pelatuspartio Merlin, Lucie ja Roxie varmasti herättävät minut, jos saan sairaskohtauksen unissani tai talo syttyy palamaan tai mitä vaan vaarallista tapahtuu. Olen tuntenut itseni sen keväällä tapahtuneen, yöllisen, keuhkoveritulpan (en voinut hengittää) vuoksi vähä pelokkaaksi kun asun kuitenkin nykyään suurimmaksi osaksi yksin. Enää minua ei pelota.

Toivottavasti en kuitenkaan kiljunut täyteen ääneen! Naapurit eivät kuitenkaan hälyttäneet ambulanssia tai poliisia eli ehkä en... Asun nimittäin ensivaste-ambulanssin tallista miltei naapurissa (VPK on tien toisella puolen) eli pelastumismahdollisuudet ovat hyvät nykyisin :o)

Sunnuntaina kävi Hollyn ja Merlinin tytär Flora siistittävänä Messaria varten. Se on niin kaunis tyttö. Hiukan löysässä kunnossa nyt monen lepoviikon jälkeen, mutta mikä fantastinen kroppa sillä onkaan! Ja emänsä ja mumminsa ekstrahieno etuosa mikä ei terrierillä ole aina niin sanottua. Upea. Se vaan ei emänsä tavoin mitenkään rakasta esiintymistä vaan se on enempi pakkopullaa sille :0( Myös Merlinin ja Lucyn lapsenlapsi Fauna oli mukana, otettiin verinäytteet Hannes Lohen tutkimusryhmälle (sekä brittiryhmälle) meidän koiristamme, jos olisi niistäkin apua HC- markkerin löytymiseen. Kotioloissa ei verinätteen otto ole aina niin helppoa...monen ammattivuoden jälkeen löydän toki suonen heti ja omien koirien osalta näytteenotto oli enemmän ku oppikirjasta kun Ihmemies-Merlin (olenko hei koskaan maininnut miten fantastinen koira se on, en varmaan...) kun pyydettäessä istui pöydälle ja ojensi jalkansa ja kenenkään kiinnipitämättä antoi ottaa verinäytteen hievahtamatta milliäkään. Lucy koitti pikkuisen vetää jalkaa pois kun pistin neulan. Floran kanssa kävi huono tuuri. Tainan vähän tukiessa Floraa ja juuri kun veri valui hienosti putkeen soi OVIKELLO! Jessus! Meillä ei soi ovikello ees kerran kuukaudessa ja tässä kuussa jo kahdesti! Kaikki tietävät et satunnainen vahvistaminen on kaikkein voimakkain motivaattori ja herttanen sentään mikä kalabaliikki siitä syntyikään! Verta lensi joka suuntaan kun Flora riuhtoi kun sen piti päästä muun jengin kanssa tietenkin ovelle katsomaan mikä siellä nyt on! Tietysti neula pääsi liikkumaan sen verran et oli laitettava uusi. Ja koiran jalka ja mun käsi ja veriputki olivat aivan veressä yltä päältä... Ovella oli naapuri joka olisi kutsunut mua kahville - ekaa kertaa kävivät meillä, ajattelin jälkeenpäin et jos vaikka olin huutanut apua oikein ääneen silloin yöllä? Hämeessä kun ollaan niin kaikki voi tapahtua vähä viiveellä...

Minusta ei Messarissa ole esittäjäksi eli omistaja-Taina joutuu Floran kanssa tulikokeeseen ;o), hyvä jos ylipäätään sinne jaksan paikallekaan kun hoidot ovat parhaillaan taas päällä. Saan istua lepotuolissa aurinkolasit silmillä ja myssy päässä - heh, siitä tunnistatte minut ainakin ellei koirista ympärillä ;o) - ketkä eivät jo tunne ja voipi olla, ettei kaikki tututkaan enää tunnista: kortisoni aika lahjakkaasti turvottaa naamaa ja hehkuttaa sen punaiseksi, tukka on miltei mennyttä - en ole vielä suostunut peruukin käyttäjäksi, kun en tätä sairautta mitenkään häpeä enkä peittele muutenkaan ja hiuksia kuitenkin on vielä suht' hyvin säilynyt vaikka mun "myrkyt" kuulemma tehokkaasti sitä lähdettävätkin. Hyviäkin uutisia on: viime viikon CT-kuvauksessa (tietokonetomografia millä syöpätilanne tarkastetaan n 3kk välein, ainakin minulla) todettiin kasvainmassojen hävinneen, vain muutama pullea imusolmuke jäljellä, tammikuussa alkaa sädehoito ja kuuden viikon sädettämisen jälkeen toivotaan, et syöpä ei heti ainakaan aktivoituisi uudelleen :o).

Ilmat olleet niin kurjia ja flunssa verotti mun jo huonoa vastustuskykyäni niin, ettei juuri ole kameraa tullut kaivettua esille, muutama uusi kuva kuitenkin tässä nähtävillä kolmikosta.

Mukavaa joulukuuta kaikkialle!