... eli "odottavan aika on pitkä" pitää taas todeta oikeaksi. On se vaan pidempi ku tavallinen aika ;o)

Ollaan tässä muutaman päivän odoteltu Lucyn synnytyksen käynnistymistä, rouva kun on aina ollut aikainen synnyttäjä. Nyt sitten ei. Tosin pentuja ei ole montaa ja aiemmin sillä aina ollut iso pentue, niin on jo ihan tilanahtaus kohdussa varmaan pistänyt pennut pyrkimään ulos aiemmin. Nyt on tilaa kellua rauhassa! Eilen illalla luulin jo oikeesti, et nyt alkaa tapahtua, kun Lucylle ei iltaruoka maistunut ja se oli hänelle ihan räätälöity huonon ruokahalunvuoksi eli possua, riisiä ja kermaviiliä, mutta ei kelvannut ees liha =oO! Ja ulkoilun jälkeen rouvaa alkoi ihan tärisyttää, joka jatkuikin muutaman tunnin. Samoin ilmaan levisi vieno hajuveden tuoksu - Lucy on "tuoksu-koira", kuten sen tyttäristä ainakin Holly myös. Salukeissa olen tuoksuvia nähnyt/tuntenut/haistanut useitakin, parsoneissa en  ole kuullut vaikka niitä varmasti sielläkin on. Tuoksu ei tule esiin normaalissa elämässä, suuressa mielihyvässä taikka tunneliikutuksissa sen huomasin salukeilla, parsoneilla meillä tuoksuu vain synnytyksen yhteydessä ja silloin kun pennut ovat vasta-syntyneitä. Eli pojilla en ole sitä havainnut. Se on todella voimakas eikä siitä voi erehtyä. Aluksi luulin jonkun suihkuttaneen hajuvettä pentuhuoneeseen. Se on hiukan myskinen ja kukkainen - pehmeä ja makea tuoksu :o)

Mulla on ollut huonot 2 viikkoa eikä oikein loppua näy :o( - en jaksa olla juurikaan ylhäällä ja siksi ei koneellakaan tule oltua. En joinain päivinä jaksa edes puhua eli puhelimeenkin jää vastaamatta silloin.  Solut on muuten nousseet, vaikkakaan ei ihan normaaliiin asti niin paremmaksi kuitenkin, mutta neutrofiilit eli "vauvavalkosolut" on vielä aika alhaalla. Se selittänee mun väsymyksen, kun ei happi kulje niin ei vaan kulje. Hengästyn ihan siitä et kävelen keittiöstä olohuoneeseen! Suihkussa käynti on hirmuinen ponnistus. Lisäksi sain poskiontelotulehduksen ja tietty antibioottikuurin, joka väsytti mua entisestään. Masentaa kyllä kun ei kykene, ei vaan taas kykene :o( Onneksi Julle on ollut kennelpoikana ja vie koirat päivittäin metsään tai pellolle vähän päätään purkamaan. Merlin ei jaksais millään vaan ikkunassa päivystää, likoista kun toinen potee valeraskautta ja toinen oikeaa, aika käy miehenpuolella pitkäksi kun ei emäntäkään ees jaksa käskyttää tai opettaa mitään.

Tänään oli vika sädehoito - tai niin luulin... Mutta, mulle onkin suunniteltu uusi hoitosarja, joka alkaa jo torstaina, jolloin mut pistetään narkoosiin ja annetaan täsmäsädehoitoa alateitse suoraan kohtuun. Ekalla kerralla humautetaan taju kankaalle kuulemma siksi, kun kohdunsuun avaaminen sattuu niin paljon, seuraavat kerrat pitäis mennä helpommin? Ainakin perjantaina sattui niin helv...sti kun kokeilivat sondia ko paikkaan laittaa. >Huokaus< Tiedän, et rankat hoidot on mun parhaaksi, mutta tuntuu välillä, ettei ole ihminen ollenkaan tai ainakin et elää jotain ihmeellista puolielämää - vähä niinku You-Know-Who (enkä tarkoita mitään Howlbeck-koiraa nyt tässä ;o)). Siitä tulinkin mieleeni, et viimeinen HP ilmestyy ihan pian suomeksi :oD Mä luin sen tietty jo kesällä englanniksi, mutta olen Akateemisesta tilannut myös suomenkielisenä, jotta saan nauttia Jaana Kaparin ihanista käännöksistä.

Mukavia lopputalven aurinkoisia päiviä kaikille! Minä vaan odottelen, et olo kohenee ja pennut syntyvät. Lisää kuulumisia ja kantaaottaviakirjoituksia taas kun paremmin jaksaa innostua ;oD