kun on kirjoittanut privaattipäväkirjablogia eikä muista et nämät jutut meneekin julkiseen jakeluun! Voi jee! Pakko oli hiukan siistiä edellistä kirjoitusta. En ole ottanut edes selvää miten helposti kaikesta voi saada syytteen jonkun henkilön panettelusta tai muusta? Nykyään varmaan kaikesta ihan niinku ameriikassa kun tuo uusi koirarotukin on lanseerattu. En vaan pääse siitä eroon, koira käsilaukkuna on minusta niin kaamee asia. No jaa, voihan jotkut tietysti huolehtia käsilaukuistaankin paremmin ku toiset koiristaan, mutta kyse ei olekaan siitä. Vaan esineellistämisestä :o(

Nyt tämä Emäntäpiika koittaa muistaa mikä on julkista ja mikä omaa päiväkirjaa ja menee viel viemään koiransa yöpissille. Jos sais nukkuu aamulla pidempään... en kyllä enää tiedä uskallanko tässä naapurilähiössä enää tähän aikaan (23.36) mennä koirien kans ulos. Ne eivät oikein diggaa kulmilla hipsuttelevista kissoista joita täällä on toosi runsaasti vaan aloittavat kauhean älämölön niille ja täällä nukutaan tähän aikaan, kaikkialla muualla ku meillä. Tänään Merlin Mahtava aloitti kauhean räjähdyshaukun, syöksyi sellaista vauhtia tähystyspaikalleen olohuoneen ikkunalle kiljuen ja karjuen (saunajakkara missä "karva" pehmikkeenä), että karva liukui pois paikoiltaan ja Kiljunen sen mukana ja tippui jakkaran ja patterin väliin. Tietenkään tästä lannistumatta Kiljunen jatkoi sitä karjuntamellakkaa (kettuhaukku - tunnistan sen jo) ja miltei kiskoi verhot alas koittaessaan piha-ovesta ulos. Kettuhaukku-tilanteessa on aaivan samantekevää mitä sanot tai teet, mikään ei tehoa, sen tiedän. Ainoastaan se ketun ajaminen pois on tyydyttävä toiminto. Koitin kuitenkin arvovaltaani ja karjuin yhtä kovaa "MERLIN! LOPETA! SE ON K-I-S-S-A ei ole mikään K-E-T-T-U!!" Seurauksella, että Merlin vilkaisi kissa-sanan kohdalla minua ja taukosi siksi sekunniksi kunnes olin kettu-sanassa ja sama hemmetillinen meno jatkui uudelleen! Miten niin koirat ei tunnistaisi sanoja ja osaisi niitä yhdistää? Mut valikoiva on kuulo, Merlin ilmiselvästi ajatteli, että " Sitähän minäkin, kettuhan tuo on!" Kieltämättä kissa oli iso ja punainen, jolla valkoiset sukat jalassa. Voisi luulla kaupunkilainenkin ketuksi kun luulevat meidän jätti-geeni-mutaatio-rusakoitakin kenguruiksi ja aikanaan mun galgoa peuraksi... Okei, siis tein sen mikä tilanteessa oli järkevintä ja avasin ikkunan niin et tuo punainen kissa-kettu kuuli sen kauhean kiroilun ja tajusi et kuolemaakin pahempi kohtalo odottaa Uudenkyläntie 1 B 6'ssa ja useampi yhdeksästä elämästä voi siinä mennä , jos jää norkoilemaan, otti siis jalat alleen ja häipyi ja hetken päästä oli taas rauha maassa ja kaikilla hyvä tahto. Huokaus. Tottuukohan nuo koskaan noihin kissoihin. Mummonmökkivuosina ovat oppineet et villinä ja vapaana hiippaavat kissat on pienpetoja ja ne häädetään. Piste. Naapurin kissa osataan hihnassa OHI-käskyllä ohittaa aika hyvin - jos on omalla tontilllaan. Se onkin jo oppinut, et kun näkee meidät kaukanakin se juoksee oman kotinsa portaille istumaan. Hyvä niin. Mutta toisella puolen vanhassa vihreässä rintamamiestalossa on kaksi vanhaa ja suurta kissaa. Harmaa ja kilpikonna-värityksinen, sen naapurissa kauniissa punaisessa puutalossa on neljä kissaa. Ja kissathan kulkevat vapaana.

Uskon et tuo viime öinen Rocksien vahtimishaukku ja Merlinin tänään havaittu ylenmääräinen vahtiminen johtuu noista pennuista. Ne ovat vielä avuttomia ja niitä pitää suojella. Pennut olivatkin ekaa kertaa tepsuttamassa pitkin kämppää, aikuisten koirien seassa. Flora otti asian yllättävän hyvin. Varoiksi otin eka vain Merlinin ja Hollyn, Floran vanhemmat, joita se tuntuu palvovan vieläkin. Varsinkin isäänsä. Ei hämminkiä. Tosin nuo on niin varmakäytöksisiä pentujen kanssa ku mikään koira voi olla, eivätkä ylipäätään menneet hermostuttamaan emää tunkemalla pentujen luo vaan kävivät jokaisen haistamassa ja menivät sitten toinen sohvalle ja toinen ikkunaan päivystämään. Päästin siis Rocksien ja Lucynkin. Lucysta nyt ei mitään, mutta Rocksie on niin kovin kiinnostunut pennuista ja haluis leikittää niitä aika vauhdikkaasti, et Flora välillä tunki sen ja pentujen väliin. Onhan R itsekin viel niin nuori.

Päivällä käytiin purkamassa liikaa intoa metsässä, jotta koirat jaksaisivat ottaa ison ryhmän erkkaopiskelijoita mahd rauhallisesti vastaan. Pienessä kämpässä ei mahdu kauheesti riehumaan kun paikalla on 10 ihmistäkin.

Hienosti meni erityisopiskelijoidenkin vierailu. Tosin he saivat koirat niin hirmuisen hulabaloo-meiningin valtaan et melkein alkoi mullakin päässä sirittään :o)) Rocksie juoksi lopulta vaan läähättäen yhtä ympyrää niin et piti laittaa se ulos hetkeksi jäähylle. Opiskelijoilla oli hauskaa. Pennut olivat sitten erikseen esittäytymässä ja pitää kyl sanoa et hienosti erkkaoppilaat uskoivat ja käyttäytyivät itsekin todella rauhallisesti eikä kukaan nostanut pentuja syliin kun se oli kielletty. Antoivat pentujen itse tutustua ja varovasti silittivät kun pentu itse tuli luokse.