...kun emäntä sairastaa. Pahat aavistukseni osoittautuivat toteen. Syöpä on uusinut ja kohtalaisen kookas etämuodostuma painaa ischiashermoon ja aiheuttaa kovat kivut. Merlin toimii taas omaishoitajana ansiokkaasti. Nostaa mulle tipahtaneet tavarat,kuten lukulasit, kynät,pyykkipojat,auttaa nousemaan ylös ja hakee sukat tai jopa kaikille pannat ulos lähdettäessä. Mun sytostaattihoidot on aloitettu heti ja siksi en ole jaksanut kirjoittaa tänne aiemmin. Ehkä taas kun tämä sairaalaviikko on takana ja olo jossain vaiheessa taas paranee,saan niitä lupaamiani kuvia. Ainakin pennuista! Merlinin morsian Eilwyn Of Ascania saa pentueen reilun viikon sisään. Sitä viikkoa aikaisemmin Amos'lla astutettu GwA Gemstone pitää meitä jännityksessä yhden ainoan pennun kanssa. Tuntuu,että mulla on nyt vähä liikaa ollut vastoinkäymisiä viime aikoina. Nyt kun oman henkilökohtaisen demonin kanssa kamppailu vie kaikki voimat muutenkin, ei jaksa kauheasti miettiä mitä tekis, kun omasta kasvatustyösta syntyneistä parhaista nartuista ei saa pentueita. Eikä minulla itsellä ole mieltä jatkaa kasvatusta mistä tahansa koirasta,jonka olen joskus sijoittanut. Niitä ei kyl enää olekaan,kun kaikki ovat siirtyneet omistajilleen.Kuka mistäkin syystä. Ehkä tämä depis hellittää,kun Noomi synnyttää maailman kauneimman pikku parsonin parin päivän kuluttua ja saamme nauttia taas uuden elämän ihmeestä. Pettymys Floran ja Oberonin pentujen menettämisestä oli todella suuri,niin Floran kotiväelle kuin minullekin. Flora on eittämättä mun rakkain kasvattini, Merlinin ja edesmenneen Holly-kaunottaren yhteinen lapsi ja vielä kaunis kuin koru. Flora sai tänä vuonna kärsiä myös kaikenlaisesta epäoikeudenmukaisuudesta, mikä seurasi PRT ry'n Vuoden Parsonnarttu kilpailun ykkössijan jakamisesta. Kaikkien on helpompi hyväksyä kakkostila kuin epäreilu kohtelu jaetun ykköstilan saavuttaneena.