... ilman mitään suuria draamoja nyt. Mun pitää vähän miettiä noita luonnejuttuja, niin hirveesti tullut kaikkea infoa viime-aikoina. Menee ihan pää pyörälle mistä aloittaa ja mihin lopettaa! Tai aloittaako ollenkaan siitä puhumistakaan kun se on aika monisyinen asia. Yllättävän monet pitkäänkin harrastaneet sekoittaa termistöt (toivottavasti vaan ne) ja aika harvat osaa oikeesti katsoa sitä luonnetta objektiivisesti - oman rodun ja erityisesti omien korin kohdalta. Olen lähipiirissä paasannut luonteista vuosia hirveesti ja tulen sitä jatkamaankin, mutta kai sitä pitää ihmisten toivomuksesta  laajentaa kuulijakuntaa, jotta saa asiansa esille. Nyt en kuitenkaan jaksa. Viikonloppu kulutti mut aivan loppuun. Douppasin itseni niin, että jaksoin tän mun "aktiiviviikonlopun" joten kuten läpi, mutta nyt se kostautuu sitten. Pakko pistää kaikki hold'lle vähäksi aikaa tai saan sydärin. Kun en kuitenkaan ole terve ihminen vaan aika sairas? Mulla vaan sellainen kamala tunne kokoajan et on kiire, kiire, KIIRE - tiimalasi valuu kokoajan ja aika loppuu kesken. Kesken mitä? Kesken - ennen kuin egoistina ja narsistina saan kaiken julistettua mitä pidän tärkeänä, ihanku kukaan muu ei niitä asioita pitäis tärkeänä ja osais niistä puhua tai kirjoittaa? Johtuu varmaan siitä, ettei juuri kukaan kirjoita tai puhu ja olen sitä heräämistä odottanut niin kauan. Jonkun pitää avata yhteys.

Perjantaina meille kokoontui kasvattien omistajia ja pari muutakin harrastajaa kuuntelemaan kun elt Anu kertoi pikkupentuajan merkityksestä koiran tulevan kehityksen kannalta ja keskustelimme asiasta ja asian vierestä. Aihe oli ajankohtainen monelle ja esitys hyvä :o) Puhuimme myös vakavia asioita rodusta. Oli tosi kiva tavata teitä kaikkia taas ja vaihtaa ajatuksia! Sitä aina tarvitaan.

Merlin varsinkin yllätti minut täysin coolilla suhtautumisellaan. Se kun on sellainen jokapaikanhyrrä, niin oletin ison ihmismäärän ja parin vieraan koiran saavan sen ihan sekopääksi onnesta ja touhusta, mutta se ottikin asiat ihan lunkisti ja vaan makoili siliteltävänä koko illan - kuten Lucykin. Lucysta oli ihanaa kun sai kellotella sohvalla silityttämässä vatsakumpuaan ja tulevat pennut saivat ensikosketuksia vieraisiin ihmisiin vaikka vielä kohdun suojassa kelluvatkin :o) Anulta kuulimme, että narttukoiran stressi kantoaikana sekä pentujen ollessa pieniä aiheuttaa pysyvät muutokset pentuihin, niistä ei koskaan tule samanlaisia aikuisia kuin stressittömällä nartulla. Lucysta onneksi näkee jo kauas, miten onnellinen ja luottavainen se on, ihana huomata miten se nauttii kanto-ajastaan, toivottavasti tämä stressitön tila jatkuu. Toki kokenut Lucy tietää mitä on tulossa ja se osin selittää sen käytöstä :o)

Pari kaveria jäi meille yöksi, mikä oli ihan hauskaa, kiitos teille. Sunnuntaina olikin sitten Floran ja Robin pentujen pentutapaaminen ja siellä vierähtikin aika aamusta ilta kahdeksaan! Jösses. Olin ihan zombie takas kotiin päästyäni! Kuvia pennuista mun kotisivuilla, molemmat Sulot vaan uupuu kun niiden kuvat otettiin toisella kameralla.

Tämänpäiväinen paparazzi isku suuntautui siis Lucyn vatsaan, kaikkihan haluaa aina massukuvia nähdä? Lucylla siis pari viikkoa vielä edessä, ehkä vähän vajaa. Vatsa on kiinteä pallukka, uskoisin 3-4 pentua, ei ainakaan enempää - se riittääkin mainiosti :o) Lucya hiukan jo vissiin närkästytti asia kun unesta heräsi, huomaa sen ilmeestä " onko nyt ihan pakko taas sitä vatsaa kuvata... onko mun nyt todellakin välttämätöntä vielä NÄYTTÄÄ se vatsa?!"

1304776.jpg

1304828.jpg

Mukavaa viikkoa teille kaikille, nauttikaa "hiihtolomasta" etelän väki! Meillä se on vasta ensiviikolla!