... viimeyönä! Tuuli ja tuiskusi niin, että välillä luuli jonkun tömistelevän ovella tai koputtelevan ikkunaan. Se oli kuitenkin tuulen tuomaa lunta, joka iskeytyi tuulen voimasta ikkunaan vuoraten sen niin, ettei aamulla ulos nähnyt! Aamulla kun seitsemän maissa koitin päästä ulko-ovesta koiria pissattamaan niin - kas kummaa -  ovi ei tahtonut aueta lainkaan! Tuuli oli painanut lunta niin tiiviisti ovea vasten et puoleen oveen ulottui lumivalli =o@, onneksi ei lunta sitten kuitenkaan koko pihan alueella niin hirveitä kinoksia ollut, en olis ikinä heikkohappisena ja pahoinvoivana siitä selviytynyt. Lähettelin jo SOS-viestejä Tampereen suuntaan kun ajattelin et kaadun korvalleni ja oksennan, jos joudun tuon lumimäärän mun kunnossa luomaan...

Neljän viljan puuron ja voinsilmän voimin huiskin vimmalla lumia sitten sen verran pois, että päästiin koirien kanssa autolle, missä katuharjalla harjattiin autoa esiin niinkuin arkeologisella kaivauksilla... Koirat oli kyllä selvästi enempi voimissaan, ne söikin puuron joukossa vahvaa peuranlihaa ;o), kiitokset vaan Nalan sijaisemäntä-Annelle ja metsästäjäisäntä-Hessulle, joka oli kolme peuraa kellistänyt aiemmin viikolla ja mekin saimme niistä osamme  - nam :o) Ja sitten sinne umpihankeen viimein! Kuvat taas kertovat enemmän kuin mun suuri suuni ja sanavarastoni :o)

Ja ensin hanki oli koskematon...

Katsos russelli loikkii :o)

Rocksien saaliina Wanda

Kala nimeltä Wanda...

...kohtasi tiensä pään...

Piru koiraksi?

 puhdetyötä

Onnellinen Odottava Äitikoira

Lisättyä ravia Lucy

 

Olen pari päivää päivitellyt omaksi ja ehkä muidenkin hyödyksi suomalaisten parsonien sukutauluihin tietämiäni sairauksia ja - kantajuuksia. Lähinnä silmäsairauksia ja myös muita, osa tietokannoista Suomesta ja ulkomailta ja osa ulkomuistista. Nämä tiedot eivät tietenkään ole mikään virallinen "lista" vaan se mitä mä muistan ja tiedän ja mitä otan itse huomioon jalostuksessa. Ja samalla ahdistunut, kun mielestäni niitä on senverran paljon, että sairaudenkantajia on huimasti huimasti enemmän. Sukutaulut monesti hyvin ahtaat pidemmän päälle - ei katsota tarpeeksi pitkälle, ei kolme neljä polvea mihinkään riitä kun samat koirat kaikkien takana! Kamalaa on miten jotkut kasvattajat eivät silti edelleenkään tarkastuta edes jalostuskoiriensa silmiä, vaikka kaikki tietävät, että rodussa tuskin on sukua missä näitä vikoja ei ilmenisi! Tai käyttävät jalostukseen koiria, joilla on iät ja ajat sitten vanhentuneet tarkastuslausunnot. Ja muistakaa nyt ihmiset sekin, että VAIN ja AINOASTAAN silmätarkastuseläinlääkäri voi arvioida luotettavasti koiran perinnölliset silmäsairaudet. Ei kukaan muu. Ja heilläkin on joskus asiasta erimielisyyttä, ihmisiä kun ovat ja asiat saattavat olla tulkinnanvaraisia. Mikäli koira saa sairaan lausunnon jälkeen terveen, tulee se viedä maksuttomaan SILMÄTARKASTUSPANEELIIN, missä lopullinen lausunto annetaan. Siihen asti jää se huonoin lausunto voimaan.

Kaikissa roduissa sairauksia on, paljon enemmänkin ja vakavampiakin kuin parsoneissa, ei tämä ole meidän yksinoikeutemme, mutta esim silmäsairauksien osalta tämä vaatii kyllä vielä työtä, työtä ja tiedostamista ja TIEDOTTAMISTA.

Tuli taas mieleen, et kaikki tieto-taito olis jonnekin tallennettava, joskus se aika jättää minutkin eikä ole tarkoitus viedä niitä hautaan mukanani, vaan koittaa saada rodun harrastajat ja kaikki kasvattajat ymmärtämään et historia seuraa aina mukana eikä ne sairaudet sieltä suvusta poistu sillä, ettei niistä tiedetä. Olipas kauhea lause, piiitkäkin (enkä minä suinkaan ole ainoa dinosaurus, joka näitä vanhoja muistaa tai muistelee, mutta kun tämä nyt on mun blogini niin puhun itsestäni) Huomattava on, että yksikään ainoa elävä olento EI OLE VAPAA SAIRAUKSISTA - muistakaakin se. Jokaikinen yksilö kantaa niin hyviä kuin huonoja geenejä mukanaan ja siirtää niitä tuleviin polviin. Niin koirat, ihmiset kuin mustaherukatkin. Joka toista väittää puhuu tietämättömyyttään tai valehtelee. Piste. Niin, ja luonnekin periytyy. Erityisesti arkuus ja aggressiivisuus. Jalostuksessa luonne pitää erityisesti ja ekana ottaa huomioon. Arkoja ja vihaisia koiria ei käytetä jalostukseen sanoo jo jalostuksentavoiteohjelmakin. Luonteen arvioiminen kun on kovin subjektiivista niin kuka sen arvion tekee. Kasvattaja itse tietenkin. Arviointi ei kuitenkaan ole helppoa ja usein kuulee ja näkee miten rytisten metsään mennään kun arvioiden koirien kovuuksia ja pehmeyksiä ja hermoja ja terävyyttä jne. Se mitä useimmiten näemme ulospäin on käyttäytymistä, mihin luonteen lisäksi ympäristö vaikuttaa voimakkaasti. Esim näyttelyissä on aivan mahdotonta arvioida koiran luonnetta lähellekään riittävän tarkasti. Pelottavaa on, että jotkut (yleensä poikkeavat-, esim raivosyndrooma) käyttäytymismuodot voivat olla jopa yksinkertaisesti periytyviä. Mutta oppia voi ja tuleekin - joka päivä. Tieto lisää tuskaa. Konkreettisesti.

Kaikkein kummallisinta on, että jotkut kasvattajiksi itseään tituleeraavat eivät ota selvää perusgenetiikasta, eivätkä edes halua kuulla mitä haitallisia asioita heidän jalostuskoiriensa suvussa on. Se on edesvastuutonta eikä siinä mitkään selitykset auta. Kasvattaja on kuitenkin velvollinen kertomaan ostajille ja esim hänen jalostusuroksiaan käyttäville näistä asioista. Ei vastuusta selviä sillä, ettei ota selvää asioista. Genetiikkaakin voi opiskella ihan itse kotona, jos älliä riittää, samat lainalaisuudet on banaanikärpäsellä ku koirillakin. Suosittelen vahvasti myös SKL'on järjestämiä jalostusneuvojakursseja ja -päiviä. Olen itsekin käynyt niillä useasti ihan omasta pussista maksavana kuin myös edustamieni kerhojen puolesta. Niihin voi osallistua vaikkei olisi jalostusneuvojakaan. Hyöty on oikeasti SUURI, mutta perustiedot genetiikasta on hallittava, että kykenee kuuntelemaan. Tosin minusta ne tulee hallita jokaisen kasvattajan muutenkin :o) Tällainen tapahtuma on jälleen Hämeenlinnassa huhtikuussa.

No niin, pakollinen "kirje myllystäni" oli tässä, nyt voi relata. Terveyttä ja pitkää ikää toivon kaikille teille ystävät - niin kaksi- kuin nelijalkaisetkin :o)