Pienet kiljuhanhet Rocky ja Vinkku lähtivät eilen. Onnea matkaan! Vinkulle sopeutuminen uuteen parsonlaumaan olikin käynyt kivuttomasti: illalla neiti oli jo taluttimessa tepsuttanut isojen mukana iltalenkillä pikku pakkasessa pikku takki päällään! Voi jee! Eikä ole pantaa taikka takkia nähnytkään ellei unessa ;o) Myös Rockylta tuli viesti, että hienosti mennyt eka ilta Helsingissä. Kiva juttu.

Vinkusta napattiin Niinan kanssa lähtiäisiksi muutama kuva, tässä neiti poseeraa näytiksi:

999765.jpg 999770.jpg

Merlinin mielestä nyt on hyvä, Hän saa kaikki lelut mitä pennuilta jäi - vai? On sitä odotettukin! Pehmopalloa on tuijotettu niin hypnoottisesti viikkokausia, että Flora-emo luuli jo Ison Pahan Merlinin syövän pennut suihinsa kun tuli joka päivä aidan taakse puhkumaan ja puhaltamaan...  ja ukko-hyvä vaan tuijotti haaveilemaansa palloa eikä lapsenlapsiaan! Pallo siis jouti evakkomatkalle kun pentuaita muualle taloon avattiin, ettei olisi joutunut Ison Pahan nielemäksi. Eilen annoin sen Merlinille palkkioksi kärsivällisyydestä. On se lapsellinen. Palloa sitten tukehdutettiin puoli tuntia, jonka jälkeen se meni taas hattuhyllylle odottamaan uutta päivää ennenkuin on sisukset revitty ulos... Tappamiseen menee aina aikaa kun Merlin tukehduttaa saaliin eli on suurriistan metsästäjä, se ei ravistele niskoja poikki. Se on naisten hommaa. Heh, se on niin just Merliniä, just Merliniä! Ei Soturi ja Suuri Metsästäjä mitään pikku rottia pyydystä, akat hoitakoon sellaiset "kotityöt"! Vähintään pitää olla ISO kissa taikka se kettu, mutta mitä suurempi sen parempi. Varmaan kelpais lampaasta ylöspäin myös ruoaksi tarkoitettu riista. Kurkkuun kiinni ja henki pois. Niinku leijonat tekee. Tukahduttaa saaliin ja puree sitten henkitorven mäsäksi. Asioilla ei kato leikitä, se on totista totta, näkeehän sen ilmeestäkin: palloon on purtu sitten kunnolla suun täydeltä eikä otetta vaihdeta ollenkaan... Merlin on tehnyt sitä siitä 10-viikkoisesta nassikasta lähtien joka sinivalkoisin siivin lensi halki taivaiden tänne. Sillä oli itseään n 10 x isompi Scoopy Doo-pehmokoira, joka kurkkuun se nappasi kiinni samantien eikä irti päästänyt, ennenkuin uhri on varmasti hengetön eikä päästä enää pihaustakaan. Useimmiten ne sisälmykset repii ulos joku muu, Merlin vaan suorittaa tapon... Joka ilta Scoopyn kurkku paikattiin kiinni ja sisälmykset tungettiin kurkusta alas. Sama peli jatkui seuraavana päivänä...

999773.jpg

Nala tuli hoitoon syysloman ajaksi. Nalahan viettää uutta nuoruutta isossa hämäläisessä maatalossa, kartanossa oikeastaan. Se puhkuukin uutta intoa ja on niin täys itseään, että alkoi kiistelemään eilen itse Paviaanikunkun kanssa puruluusta! Kunkku meinas silmänsä tiputtaa päästä kun vanha rouva pisti oikein rähinäksi eikä palannutkaan ruotuun kun talon Herra ja Valtias sille karjaisi =o/ ihmettelin ite onko Nalasta tullut vähän seniili, eikö se kuullut kun toinen murisi, se on kuitenkin jo vuosia antanut Merlinin johtaa laumaa. Illalla huomasin Nalan pihtaavan pissaamista ja merkkaavan Merlin pissojen PÄÄLLE lenkillä! Eli rouva onkin saanut egonsa siihen malliin olemalla Niskavuoren emäntänä, että meinasi valloittaa tän onnettoman pikkutalon väenkin samantien :o) No, hyvä kun ymmärsin mistä kenkä puristi niin osaan vähän katsella tilanteita ja koitan välttää niitä missä pomon roolista tulee riita. Esimerkiksi vieraat vastaanotettiin tänään niin, että Nala laitettiin toiseen huoneeseen kunnes Merlin oli saanut ensin tavata heidät. Olinkin jo ihmetellyt sisimmässäni Nalan intoa roikkua ikkunassa Merlinin vieressä päivystyspaikalla, se ei ole tehnyt sitä vuosiin. Luulin se johtuvat kylätien tapahtumista, mutta taisikin olla vahtimista. Hyvä vaan, kun rouvassa virtaa piisaa 12,5 ikävuodesta huolimatta. Nalan sijoitusisäntä on metsämies ja Nalalle on avartunut aivan haavemaailma peuranmetsästyksineen ja muineen :o) ihanat eläkepäivät! Ei Nala varsinaisesti enää metsällä käy, mutta saa lähteä mukaan saalista pilkkomaan ja hakemaan ym touhuihin ja palkaksi kerää tietysti hienon varaston sorkkia ja syökin vallan peuranpaistia :o)

Metsälenkillä jouduttiin aika ahdistavaan tilanteeseen hirvenmetsästys-seurueen johdosta, taas. Viikonloppuna en uskalla kyllä ees lähimetsään enää mennä.  No, omaakin vikaa oli eli olin NIIN varma, ettei kyseisellä paikalla nyt hirviä jahdata kun ollaan pururadan vieressä enkä ottanut autosta edes remmejä mukaan... kameran vaan ja autonavaimet, joiden pehmotiikeri-avaimenperä onneksi pelasti päivän. Se on koirien suuri ihastus, kun eivät sitä koskaan saa, ja pitää myöntää et kiusaan niitä sillä joskus lenkillä saadakseni niiden huomion tarvittaessa. Nyt se osoitti voimansa ja sain kuin sainkin koirat autolle ilman haaveria taikka hirvenmetsästysseurueeseen karkaamista. Hyvä ehdin ennakoida tilanteen ajoissa. Merlinin tosin nappasin syliin ja laukkasin sen ½ km loppumatkan autolle se roikkuen kainalossa ja tiikeri toisessa ja likat perässä. Onneksi Merlin on tietyissä tilanteissa tosi cool eikä esim koskaan juuri pyristele pois kainalosta. Likat seuraa paljon mitä se tekee, kun se nyt on niiden johtaja ja mä sitten sen johtaja (tai toisinpäin). Se oli kyllä aika hypnoosissa tiikerin johdosta... Olin ihan tärisevä kun päästiin autolle enkä ymmärrä mistä sain voimaa kantaa tuon rontin ja juosta, kun happi piiputtaa tässä soluttomassa tilassa muutenkin! Adrenaliini tekee ihmeitä :o) Kotona Merlin sai siis tuon ylläolevan pehmopallon silkasta helpotuksesta palkkioksi.

Muutamat kuvat kävelyltä:

1000550.jpg  1000557.jpg

1000563.jpg  1000571.jpg

Mukavia uutisia kuului Seinäjoen Intti-näyttelystä: Merlinin Irkku-tytär tuli valioksi! Hienoa :o)